Vieraita Suomesta sekä kulttuurielämyksiä

Singaporessa on nyt suomalaisten tuttavien vierailun sesonkiaika, ja kuluneen viikon sisällä olen tavannut täällä peräti 5 suomalaista tuttua. Tuomas ja Atte, jotka tunnen TTY:n kautta, päättivät Kaakkois-Aasian reissunsa Singaporeen. He vierailivat Singaporen lisäksi muun muassa Vietnamissa, Kambodzassa, Laosissa, Myanmarissa ja Malesiassa, joten kannattaa ehdottomasti käydä lukaisemassa heidän reissubloginsa!

Samaan aikaan myös Ainon äiti kävi viettämässä täällä Singaporessa vajaan viikon mittaisen loman. Kävimme Ainon kanssa joitakin viikkoja sitten tutustumassa Singaporen tunnettuun konserttitaloon Esplanadeen, ja tuolta visiitiltä tarttuivat Ainon äidin visiittiä silmällä pitäen mukaan liput Singaporen sinfoniaorkesterin esitykseen ystävänpäivälle.

Music for Valentine's Day -esityksen kapellimestarina toimi suomalainen Okko Kamu ja esityslistalla oli muun muassa Wagneria. Allekirjoittaneelle suuren sinfoniaorkesterin kuunteleminen oli uusi, joskin erittäin positiviinen kokemus. Lisäksi Esplanaden pääsalin kehuttu akustiikka oli uskomattoman upeaa kuunneltavaa.

Viimeisimpinä vierailijoina Singaporeen saapuivat Jesse ja Niina, jotka ehtivät jo käydä tutustumassa välilaskun aikana Intiaankin. Kuulemma Singapore on "hieman" siistimpi kuin Delhi. Jessen ja Niinan mukana Suomesta tuli mieluisa lähetys, nimittäin saimme Ainon kanssa salmaria, ruisleipää ja purkkaa!

Niina ja Jesse maistamassa paikallisia herkkuja.

Näitä juttuja tulee kahdessa kuukaudessa ikävä :)

Jesse ja Niina viettävät Singaporessa pari viikkoa, ja tarkoitus on myös tutustua hieman lähialueisiin. Siispä hyppäämmekin tänään lentokoneeseen ja suuntaamme Thaimaahan rantalomalle!

Ensikosketus Malesiaan

Saimme vihdoin ensimmäisen kosketuksen Singaporen pohjoiseen naapuriin Malesiaan, kun kävimme tekemässä viikonloppureissun tutustuen paikkaan nimeltä Cameron Highlands. Retkikuntamme koostui Ainon ja allekirjoittaneen lisäksi seinänaapuristani, saksalaisesta vaihto-opiskelijasta Alexista.

Lähdimme torstai-iltana puoli yksitoista ajamaan bussilla kohti Malesiaa ja Cameron Highlandsia. Peräti yhdeksän tuntia kestänyt bussimatka meni mukavasti, sillä saimme jokseenkin mukavan menopelin. Bussin penkit nimittäin olivat todella leveitä ja ne sai laskettua lähes makuuasentoon. Tässä malliesimerkki:

Eipä olla ennen matkustettu noin mukavassa bussissa. Menopelin alakerrassa oli jopa oma lounge:

Bussi ensimmäisellä paussilla Malesiassa.

Täytyy todeta, että ilmastointi on mukava asia, mutta bussissa saattaisi myös selvitä hieman vähemmällä pakastuksella. Harmi että paluumatka piti luksusbussiin jo tottuneena matkustaa vähän iäkkäämmällä menopelillä.

Ensimmäinen pysähdys Cameron Highlandsissa tapahtui Brinchangin kylässä. Sinänsä vaatimattoman oloinen mesta, mutta hauskana yksityiskohtana mainittakoon että paikasta löytyi mm. amerikkalaisen KFC-ketjun ravintola.

Täytyy todeta, että lämpötilan suhteen ero Singaporeen oli melkoinen, aamun n. 10-15 asteen lämpötila nimittäin tuntui vilpoisan bussin jälkeenkin jokseenkin kylmältä. Tosin Cameron Highlands ilmeisesti sai alkunsakin siirtomaavaltiaiden innostuessa juuri alueen viileästä ilmastosta. Päivälämpötilat tuntuivat pyörivän jonkin verran 20 asteen paremmalla puolella.

Brinchang-kylä.

Ylläolevien kuvien ottamisen aikoihin kello oli noin 7 aamulla ja hieman unenpöppörössä pääsimmekin kuuntelemaan paikallisen matkatoimiston esittelyä erilaisista nähtävyyksistä Cameronissa. Päätimme valita opastetun kierroksen teeplantaaseilla ja tämä osoittautui hyväksi valinnaksi ensimmäiselle päivälle, varsinkin kun lupasivat matkatoimistosta järjestää illalla kierroksen päätyttyä ilmaisen kyydin majoitukseemme naapurikylässä Tanah Ratassa.

Cameron Highlands on erityisen tunnettu teestään ja tämän lisäksi myös mansikoista. Teeplantaasit olivat valtavan kokoisia ja siten vaikuttavan näköisiä.

Näkymä teeplantaaseista ja teekuppilasta.

Teeplantaaseja ja vuoristoa.

Näkymää vuoristosta sumun kera.

Teeplantaasikierroksen jälkeen ohjelmassa oli tutustumista oppaan kanssa paikalliseen flooraan ja faunaan.

Metsätietä Cameronissa.

Oppaamme Kumar.

Äiti, löysin puolukan!

Luontokierroksen jälkeen kysyimme oppaalta että olisiko mahdollista hypätä pois kiertoajelun kyydistä ja jatkaa itseksemme matkaa kävellen takaisin lähtöpisteeseen. "Tottakai, näettekin paljon enemmän sillä tavalla!". Matka jatkuikin siis ns. apostolin kyydillä, jolloin saimme myös rauhassa kuvata maisemia ja fiilistellä ympärillä olevia massiivisia teeplantaaseja.

Erikoinen kanto.

Hymy on herkässä tällaisissa maisemissa :)

Tämä kuva muistuttaa hieman muuan käyttöjärjestelmän oletustaustakuvaa.

Kävelymatkasta Brinchangiin tulikin hieman pitempi kuin osasimme odottaa, lisäksi pääsimme nauttimaan paikallisesta iltapäivän kaatosateesta. Julkinen liikenne oli lähinnä kaunis ajatus, puhumattakaan taksesista, joita ei kuulemma kiinalaisen vuodenvaihteen takia ollut käytännössä ollenkaan saatavilla. Pääsimme kuitenkin lopulta takaisin matkatoimistolle, josta matka jatkui autokyydillä viereiseen kylään Tanah Rataan.

Näkymä Tanah Ratan pääkadun varrelta.

Tanah Ratasta olimme varanneet majapaikan hostellista nimeltä KRS Pines. Tanah Rata oli alueena aika karu, mutta Singaporen jälkeen tunnelma oli omalla tavallaan mukavan leppoisa. Hostellikin osoittautui siistiksi ja viihtyisäksi paikaksi, toki törmäsimme hostellissa myös muuan suomalaiseen tyttöön. Pieni maailma, ja suomalaisia joka kolkassa :)

Päivän patikointi oli jo herättänyt melkoisen ruokahalun, joten seuraavaksi oli tiedossa sopivan ravitsemusliikkeen etsiminen. Luotimme hyväksi todettuun vinkkiin "syö paikallisten suosimassa paikassa" ja päädyimme lopulta intialaiseen ruokamestaan.

Aino ja intialaista ruokaa tarjoiltuna banaaninkuoren päällä.

Jääkylmä singaporelainen Tiger-olut maistui päivän patikoimisen jälkeen.

Seuraavan päivän ohjelma oli jo tiedossa, sillä olimme matkatoimiston palveluun tyytyväisinä varanneet oppaan viidakkoreissua varten. Viidakkopatikointeja oli tarjolla useita erilaisia ja eri vaikeusasteilla, päädyimme lopulta vaikeudeltaan keskitasoiseen reittiin. Valinta osoittautui oikeaksi, ja meillä kävi myös tuuri oppaan suhteen, sillä saimme oppaaksemme eilen tapaamamme Kumarin. Hauska tyyppi, joka tunsi alueen luonnon kuin omat taskunsa. Mainitsipa Kumar myös taannoin tapaamastaan innokkaasta singaporelaisesta naisesta, joka oli välttämättä halunnut osallistua viidakkopatikointiin korkokengissä. Lopputulos oli arvattavissa.

Valitsemamme reitti koostui kahden vuoren yli ulottuvasta polusta. Reitillä ei varsinaisesti joutunut kiipeämään, mutta polut menivät ylös ja alas mitä hassummissa paikoissa. Liukkaus ja puiden juuret olivat lähinnä reissun suurin haaste. Ympärille levittyvää viidakkoa sai ihastella rauhassa, sillä alueella ei korkean sijainnin takia ollut käytännössä ollenkaan hyttysiä.

Koko patikkaretken ajan vallitsi rento meininki, saatoimme pysähtyä oman mielemme mukaan kuvaamaan vastaan tulleita mielenkiintoisia juttuja, samalla kun Kumar selitti paikallisen luonnon ihmeellisyyksiä. Voisi myös sanoa että meillä oli jopa vaikeuksia keksiä sellaisia kysymyksiä, joihin oppaamme ei olisi kyennyt vastaamaan.

Viidakossa ei ollut hyttysiä, mutta hämähäkkejä löytyi jos jonkinlaisia.

Matkan varrella riitti kantoja ja juurikkoa.

Lihansyöjäkasvi Cameron Highlandsin tyyliin.

Persoonallinen kasvi tämäkin.

Sumua viidakossa.

Uskollinen Nikon oli ahkerassa käytössä viidakon keskellä.


Maisemia paikassa, jossa pidimme lounastauon.


Yhteiskuva reissun loppuvaiheilla.

Ensimmäisestä Malesian reissusta jäi käteen hyvä fiilis ja paljon onnistuneita valokuvia. Seuraavalla Malesian reissulla kohteena on näillä näkymin maan pääkaupunki Kuala Lumpur, jolloin pääsemme näkemään taas hieman toisenlaista Malesiaa.