Tuntuu kuin olisin saapunut Singaporeen aivan hetki sitten, ja kuitenkin tätä tekstiä viimeistellessäni istun jo lentokoneessa, joka suuntaa poispäin Singaporesta. Reilut neljä kuukautta vilahti opiskelujen ja vieraaseen kulttuuriin tutustumisen merkeissä hyvinkin vauhdikkaasti. Tuntui, että joka päivälle riitti jotain uutta nähtävää ja koettavaa.
Opiskelun suhteen Nanyang Technological University oli melko lähellä Tampereen teknillistä yliopistoa, tietysti kokoluokka oli hyvin erilainen. Onhan NTU opiskelijamäärältään noin kolme kertaa suurempi kuin TTY ja ymmärtääkseni NTU myös toimii melko hurjalla budjetilla. Opetuksen taso oli yhtä vaihtelevaa kuin TTY:llä, oli aivan erinomaisia luennoitsijoita ja toisaalta oli myös niitä, jotka eivät yksinkertaisesti osaa siirtää tietotaitoa opiskelijoille. Työmäärän ja työstä saatujen opintopisteiden suhteen kurssit olivat myös aika vaihtelevia, samoin kuin TTY:llä. Yksi huomattava ero NTU:n ja TTY:n opiskelijoiden välillä oli nähtävissä, nimittäin NTU:lla, kuten Singaporessa yleisestikin, hyviä arvosanoja pyydystetään aivan stressinsietokyvyn rajoilla. Singapore on meritokratiaan painottuva kilpailuyhteiskunta, ja se näkyy opiskelumaailmassa. Meritokratia tarkoittaa sitä, että yksilön asema yhteiskunnassa määräytyy pitkälti älyllisten saavutusten, ei rahan, kautta. Onneksi vaihto-opiskelijat suhtautuvat hieman rennommin singaporelaiseen yliopisto-opiskeluun.
Suoritin vaihto-opiskelun myötä lopulta neljä kurssia. Kursseista kaksi oli puhtaasti tietoliikennetekniikan kursseja, joista toinen oli mobiiliverkkoihin ja -sovelluksiin keskittyvä ja toinen suuriin yritysverkkoihin keskittyvä kurssi. Näiden kahden kurssin lisäksi suoritin yhden kurssin liittyen tekniseen kommunikaatioon. Kurssin tavoitteena oli saada opiskelijat tuottamaan laadukkaita tekniikkapainotteisia dokumentteja, jotka sisältävät kohderyhmän kannalta oleelliset tiedot. Pääsinpä kurssin myötä myös pitämään ihan kunnon esitelmänkin lontooksi. Neljäntenä kurssina päädyin suorittamaan, ehkä jopa hieman villinä korttina, kurssin, joka käsitteli Singaporen yhteiskuntaa ja kulttuuria. Muistan nähneeni telkkarissa mainoksen, joka totesi että kaikissa meissä asuu lehmä, mutta väitän, että meissä kaikissa asuu myös pieni sosiologin poikanen. Oli nimittäin virkistävää suorittaa puhtaasti humanistisiin tieteisiin painottuva kurssi, sillä normaalisti opintoni painottuvat puhtaasti teknillisiin aihealueisiin.
Singapore on yhteiskuntana hyvin mielenkiintoinen. Kaupunkivaltio lukeutuu demokraattisiin maihin, mutta hallintotapa on hyvin pitkälti autoritaarinen demokratia. Muuan singaporesta kotoisin oleva tuttavani totesi Singaporen järjestelmästä näin: "It's a democracy with a twist.". Näinhän se kai vähän on, maata hallitaan kovalla kädellä ja erittäin suunnitelmallisesti. Toisaalta lopputuloksena on monessa mielessä hyvin toimiva valtio, esimerkiksi rikosluvut ovat matalat ja hallinto sekä viranomaiset ylipäätänsä ovat ilmeisen vapaita korruptiosta. Kritiikkiä maan hallitus sen sijaan ei juurikaan suvaitse, esimerkiksi paikallinen media on vahvasti hallituksen ohjauksessa. Kuriositeettina mainittakoon, että malesialaisia lehtiä ei saa tuoda Singaporeen, ja vice versa.
Paikalliset juttelivat mielellään omista näkemyksistään Singaporea kohtaan. Osa oli erittäin tyytyväisiä toimivaan yhteiskuntaansa, osa taas kritisoi aika avoimesti Singaporea liian pitkälle menevänä holhousyhteiskuntana. Vaihto-opiskelille ja vaihto-opiskelijan näkökulmasta maa oli kyllä aivan erinomainen kohde. Voin varauksetta suositella Singaporea vaihto-opiskelua harkitseville, alasta riippumatta.
Yksi asia, mitä Singaporessa jään kaipaamaan, on paikallinen ruokakulttuuri. Myönnän, että välillä riisit ja nuudelit aiheuttivat kyllästymisoireita, ja perunaa oli ikävä, mutta silti singaporelaista ruokakulttuuria jää kaipaamaan. Joka paikassa oli kojuja ja leipomoita, joista sai vaikka minkälaista ruokaa. Todettakoon, että Suomesta saatavilla oleva aasialainen ruoka on aika kaukana ihan aidosti aasialaisesta ruuasta. Yllätyksekseni ihastuin täällä erityisesti intialaiseen ruokaan. Ostimmepa jopa Ainon kanssa intialaiseen ruokaan painottuvan kokkauskirjan, tosin osaa aineksista ja mausteista voi olla hieman haastavaa löytää Suomesta.
Vaihto-opiskelua suunnitellessani ajattelin (ja toivoin), että ulkomailla vietetty hieman pidempi aika avartaisi näkemystäni maailman menosta, ja että se muuttaisi myös tapaani tarkastella monia suomalaisia asioita. Nyt varsinaisen vaihto-opiskelun päätyttyä tuntuu, että ainakin joidenkin asioiden kanssa olen saanut aivan uusia näkökulmia ja tätä pidän erityisen arvokkaana osana vaihto-opiskeluaikaani.
Kirjoituksen alussa totesin, että istun lentokoneessa viimeistelemässä tätä kirjoitusta. Emme kuitenkaan ole Ainon kanssa matkalla kohti Suomea, vaan itseasiassa suuntaamme tällä hetkellä kauemmas Suomesta. Olemme nimittäin matkalla kohti Australiaa ja Sydneytä. Sydneyn jälkeen suuntaamme Uuteen-Seelantiin 1,5 viikon mittaiselle reissulle, jonka jälkeen siirrymme Fidzille lomailemaan saarille. Fidzin jälkeen on tarkoitus lentää Los Angelesiin (mm. kuvaamaan se kuuluisa Hollywood-kyltti), ja Los Angelesin jälkeen viimeisenä pysäkkinä ennen Suomea on New York. New Yorkissa vietämme noin viikon verran, ennen kuin saavumme lopulta 12.6. Helsinki-Vantaan lentokentälle. Olettaisin, että meitä odottaa vähintäänkin mielenkiintoinen läpileikkaus erilaisista kulttuureista ja yhteiskunnista.
Tarkoitus on nyt jälleen aktivoitua blogikirjoittamisen suhteen, tätäkin tekstiä kirjoittaessa aika lentokoneessa sujui mukavasti tekstiä tuottaessa. Sydney-fiilistelyä odotellessa, over and out!
Opiskelun suhteen Nanyang Technological University oli melko lähellä Tampereen teknillistä yliopistoa, tietysti kokoluokka oli hyvin erilainen. Onhan NTU opiskelijamäärältään noin kolme kertaa suurempi kuin TTY ja ymmärtääkseni NTU myös toimii melko hurjalla budjetilla. Opetuksen taso oli yhtä vaihtelevaa kuin TTY:llä, oli aivan erinomaisia luennoitsijoita ja toisaalta oli myös niitä, jotka eivät yksinkertaisesti osaa siirtää tietotaitoa opiskelijoille. Työmäärän ja työstä saatujen opintopisteiden suhteen kurssit olivat myös aika vaihtelevia, samoin kuin TTY:llä. Yksi huomattava ero NTU:n ja TTY:n opiskelijoiden välillä oli nähtävissä, nimittäin NTU:lla, kuten Singaporessa yleisestikin, hyviä arvosanoja pyydystetään aivan stressinsietokyvyn rajoilla. Singapore on meritokratiaan painottuva kilpailuyhteiskunta, ja se näkyy opiskelumaailmassa. Meritokratia tarkoittaa sitä, että yksilön asema yhteiskunnassa määräytyy pitkälti älyllisten saavutusten, ei rahan, kautta. Onneksi vaihto-opiskelijat suhtautuvat hieman rennommin singaporelaiseen yliopisto-opiskeluun.
Suoritin vaihto-opiskelun myötä lopulta neljä kurssia. Kursseista kaksi oli puhtaasti tietoliikennetekniikan kursseja, joista toinen oli mobiiliverkkoihin ja -sovelluksiin keskittyvä ja toinen suuriin yritysverkkoihin keskittyvä kurssi. Näiden kahden kurssin lisäksi suoritin yhden kurssin liittyen tekniseen kommunikaatioon. Kurssin tavoitteena oli saada opiskelijat tuottamaan laadukkaita tekniikkapainotteisia dokumentteja, jotka sisältävät kohderyhmän kannalta oleelliset tiedot. Pääsinpä kurssin myötä myös pitämään ihan kunnon esitelmänkin lontooksi. Neljäntenä kurssina päädyin suorittamaan, ehkä jopa hieman villinä korttina, kurssin, joka käsitteli Singaporen yhteiskuntaa ja kulttuuria. Muistan nähneeni telkkarissa mainoksen, joka totesi että kaikissa meissä asuu lehmä, mutta väitän, että meissä kaikissa asuu myös pieni sosiologin poikanen. Oli nimittäin virkistävää suorittaa puhtaasti humanistisiin tieteisiin painottuva kurssi, sillä normaalisti opintoni painottuvat puhtaasti teknillisiin aihealueisiin.
Singapore on yhteiskuntana hyvin mielenkiintoinen. Kaupunkivaltio lukeutuu demokraattisiin maihin, mutta hallintotapa on hyvin pitkälti autoritaarinen demokratia. Muuan singaporesta kotoisin oleva tuttavani totesi Singaporen järjestelmästä näin: "It's a democracy with a twist.". Näinhän se kai vähän on, maata hallitaan kovalla kädellä ja erittäin suunnitelmallisesti. Toisaalta lopputuloksena on monessa mielessä hyvin toimiva valtio, esimerkiksi rikosluvut ovat matalat ja hallinto sekä viranomaiset ylipäätänsä ovat ilmeisen vapaita korruptiosta. Kritiikkiä maan hallitus sen sijaan ei juurikaan suvaitse, esimerkiksi paikallinen media on vahvasti hallituksen ohjauksessa. Kuriositeettina mainittakoon, että malesialaisia lehtiä ei saa tuoda Singaporeen, ja vice versa.
Paikalliset juttelivat mielellään omista näkemyksistään Singaporea kohtaan. Osa oli erittäin tyytyväisiä toimivaan yhteiskuntaansa, osa taas kritisoi aika avoimesti Singaporea liian pitkälle menevänä holhousyhteiskuntana. Vaihto-opiskelille ja vaihto-opiskelijan näkökulmasta maa oli kyllä aivan erinomainen kohde. Voin varauksetta suositella Singaporea vaihto-opiskelua harkitseville, alasta riippumatta.
Yksi asia, mitä Singaporessa jään kaipaamaan, on paikallinen ruokakulttuuri. Myönnän, että välillä riisit ja nuudelit aiheuttivat kyllästymisoireita, ja perunaa oli ikävä, mutta silti singaporelaista ruokakulttuuria jää kaipaamaan. Joka paikassa oli kojuja ja leipomoita, joista sai vaikka minkälaista ruokaa. Todettakoon, että Suomesta saatavilla oleva aasialainen ruoka on aika kaukana ihan aidosti aasialaisesta ruuasta. Yllätyksekseni ihastuin täällä erityisesti intialaiseen ruokaan. Ostimmepa jopa Ainon kanssa intialaiseen ruokaan painottuvan kokkauskirjan, tosin osaa aineksista ja mausteista voi olla hieman haastavaa löytää Suomesta.
Vaihto-opiskelua suunnitellessani ajattelin (ja toivoin), että ulkomailla vietetty hieman pidempi aika avartaisi näkemystäni maailman menosta, ja että se muuttaisi myös tapaani tarkastella monia suomalaisia asioita. Nyt varsinaisen vaihto-opiskelun päätyttyä tuntuu, että ainakin joidenkin asioiden kanssa olen saanut aivan uusia näkökulmia ja tätä pidän erityisen arvokkaana osana vaihto-opiskeluaikaani.
Kirjoituksen alussa totesin, että istun lentokoneessa viimeistelemässä tätä kirjoitusta. Emme kuitenkaan ole Ainon kanssa matkalla kohti Suomea, vaan itseasiassa suuntaamme tällä hetkellä kauemmas Suomesta. Olemme nimittäin matkalla kohti Australiaa ja Sydneytä. Sydneyn jälkeen suuntaamme Uuteen-Seelantiin 1,5 viikon mittaiselle reissulle, jonka jälkeen siirrymme Fidzille lomailemaan saarille. Fidzin jälkeen on tarkoitus lentää Los Angelesiin (mm. kuvaamaan se kuuluisa Hollywood-kyltti), ja Los Angelesin jälkeen viimeisenä pysäkkinä ennen Suomea on New York. New Yorkissa vietämme noin viikon verran, ennen kuin saavumme lopulta 12.6. Helsinki-Vantaan lentokentälle. Olettaisin, että meitä odottaa vähintäänkin mielenkiintoinen läpileikkaus erilaisista kulttuureista ja yhteiskunnista.
Tarkoitus on nyt jälleen aktivoitua blogikirjoittamisen suhteen, tätäkin tekstiä kirjoittaessa aika lentokoneessa sujui mukavasti tekstiä tuottaessa. Sydney-fiilistelyä odotellessa, over and out!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti