Down under, eli siellä alhaalla

Huhtikuussa 2008 varasimme Ainon kanssa Kilroyn kautta nk. RTW-liput (round the world), ja tuolloin päädyimme reittiin Helsinki - Singapore - Australia - Uusi-Seelanti - Fidzi - Yhdysvallat - Helsinki. Lentomme Singaporeen vaihto-opiskeluja varten sisältyi siis jo maailmanympärimatkaan. Aloitimme vihdoin kotimatkan, joka tulee kestämään noin viisi viikkoa. Matkan ensimmäinen pysähdys oli Australia, tarkemmin sen väkirikkain kaupunki Sydney, jossa majailimme viiden yön verran.

Aino soittamassa kyytiä hostellille.

Saavuimme aamulla aikaisin lentokentälle, seitsemän tuntia kestänyt lentomme laskeutui Sydneyyn hieman ennen aamukuutta. Sydneyn lentokentällä kaikki sujui mukavan mutkattomasti, tunnetustihan Australia on aika tarkka kaikesta, mitä matkaajat maahan mukanaan tuovat. Esimerkiksi ruoka ja kasvit pääsevät aika helposti karanteeniin. Lentokenttämuodollisuuksien jälkeen soitimme hostellimme ohjeiden mukaisesti itsellemme kyydin, kyytiä tosin sai odottaa hetken jos toisenkin. Lopulta oikea kaveri kuitenkin ilmestyi, ja pääsimme kohti majapaikkaa.

Olimme varanneet huoneen Jolly Swagman Backpackers -nimisestä hostellista, joka sijaitsi Kings Crossin alueella. Kings Cross osoittautui alueena erinomaiseksi valinnaksi, sillä alueella oli runsaasti hyviä ruokapaikkoja ja esimerkiksi Sydneyn oopperatalo muiden nähtävyyksien ohella oli aivan kävelymatkan päässä. Hostellimme oli kokolattiamattoineen jokseenkin englantilaisen oloinen, aika erilainen kuin mihin Aasiassa reissatessamme olimme tottuneet.

Ensivaikutelma Sydneystä oli hyvinkin brittiläinen. Tosin maan historian huomioon ottaen tämä ei juurikaan yllätä. Olen käynyt Lontoossa kaksi kertaa ja Lontoon ja Sydneyn välillä tuntui löytyvän yhteneväisyyksiä. Fish & chips -kojujen, samanlaisen arkkitehtuurin ja jopa molemmista löytyvän Hyde Parkin myötä vaikutelma oli valmis. Tosin itse pidin kovasti Lontoosta, joten myös Sydneyn meininki maistui.



Ensimmäisen Sydney-päivän aikana kävimme tutustumassa keskusta-alueeseen ja päädyimme kot... Singapore-ikävän iskiessä syömään thaimaalaista ruokaa. Kana cashew-pähkinöillä toimii aina ;) Kävimme illan hämärtyessä kurkkaamassa sitä kuuluisaa oopperataloa, olihan se aika makean näköinen. Pelkästään ajatus siitä, että on todella kaukana kotoa ja seisoo tunnetun maamerkin vieressä, oli omalla tavallaan kutkuttava. Illalla hostellille palatessa huomasimme Kings Crossissa melkoinen määrän kebab-kojuja, ja sattuneesta syystä puolen vuoden kebab-vapaalla oltuani pakkohan tuota herkkua oli saada. Epäterveellinen ruoka voi joskus maistua taivaallisen hyvälle.

Seuraavana päivänä vuorossa oli visiitti The Australian Museumiin, joka toimi ilmeisesti jonkinlaisena kansallismuseona. Museossa oli menossa kattava dinosaurus-aiheinen näyttely, jonka olimme bonganneet edellisen päivän keskustakävelyn myötä. Lisäksi museossa oli esillä kattavissa määrin Australian aboriginaalien historiaa ja kolmannessa näyttelyssä havainnollistettiin Australian eläinkuntaa. Päädyimme lopulta viettämään museossa peräti neljä tuntia.

Museon vetonaulana toiminut näyttely

Aino lukemassa dinosaurusinfoa.

Tämä kaveri oli ilmeisesti poistumassa näyttelystä.

Aboriginaalien historia oli omalla tavallaan aika synkkää, tai lähinnä se osuus, miten valkoihoiset sortivat aboriginaaleja. Tavoitteena oli ilmeisesti systemaattisesti tuhota aboriginaalien perinteet, ja korvata ne länsimaalaisilla arvoilla ja perinteillä. Esimerkiksi Aboriginal Protection Board kaappasi lapsia aboriginaaliperheistä, ja vei lapset koulutettavaksi länsimaalaisen arvomaailman mukaan. Näistä lapsista käytetään nimitystä "stolen generation", ja itseasiassa tapasimmekin museossa muuan maalarin, joka kuului tähän varastettuun sukupolveen. Juttelimme Sydneyyn lentäessämme australialaisen naisen kanssa, ja hän kertoi kuinka aboriginaalit ovat nykyisinkin vielä jossain määrin herkkä aihe Australiassa. Aboriginaaleja ilmeisesti sorretaan vielä tänä päivänäkin.

Aino ja maalari Richard Campbell

Richard Campbellin taidetta.

Viimeinen ehtoollinen ja kolme viisasta miestä aboriginaaliversiona.

Viimeisenä museoelämyksenä kävimme tutustumassa Australian eläinkuntaan keskittyneessä näyttelyssä.

Sukupuuttoon kuollut Tasmanian tiikerin sukulainen.

Pikkusiskoille merilohikäärme.

Vekkuli (elävä) sammakko.

Interaktiivinen kokemus Australian vaarallisista otuksista.

Museon jälkeen kävimme nauttimassa lounasta ja iloksemme huomasimme että Sydneystäkin löytyy Singaporestakin tuttuja foodcourteja. Tuplaonni oikeastaan, löytämässämme foodcourtissa oli nimittäin saatavilla jälleen kebabia! Aino tosin suuntasi hieman aasialaisemman ruoan kimppuun.

Mmm....

Maistuvan lounaan jälkeen käväisimme Sydneyn kirjastossa hyödyntämässä ilmaista langatonta nettiyhteyttä ja aika kului näppärästi matkajärjestelyjä tehdessä. Kävimme myös hieman ostoksilla, sillä Uudessa-Seelannissa oli odotettavissa todella kylmää säätä, ainakin Singaporeen verrattuna. Mukaan tarttui muun muassa lämpimän oloinen fleecepaita. Illalla bongasimme vielä sattumalta jonkinlaisen torikokouksen, jossa tuotiin esille Sri Lankan ankeaa tilannetta.

Yleisö kynttilöiden kanssa oli kaunis näky.

Kolmannelle Sydney-päivälle olimme varanneet reissun Blue Mountains -nimisille vuorille. Tarjontaa Blue Mountainsin reissujen suhteen oli melkoisesti, ja hostellimme suosituksen perusteella päädyimme Happy Coach -nimisen firman kierrokselle. Herätys oli melko aikaisin, sillä nouto hostellilta tapahtui seitsemältä aamulla. Hostellilta meidät nouti leppoisa aussi nimeltään Jimmy, joka toimi myös oppaanamme. Jimmy jaksoi heittää koko ajan hauskaa läppää, milloin kuittaillen siitä miten ympäristöä ja eläinkuntaa on aikojen saatossa tuhottu ja milloin Australian hallitus on tehnyt hiukan kyseenalaisiakin peliliikkeitä.

Ajoimme kohti Blue Mountainsia reilun tunnin verran ja matka eteni mukavasti Jimmyn juttuja kuunnellen. Ensimmäinen pysähdys oli paikka, jossa oli tarkoitus bongata villikenguruja. Pienen kävelyn jälkeen bongasimmekin yhden kengurun, joka pomppi vekkulin näköisesti metsän keskellä.

Anttia lainatakseni: Ken-guru.

Kengurubongailun jälkeen pysähdyimme läheiseen pikkukylään aamuteelle, jonka jälkeen vuorossa oli itse reissun kohokohta, eli Blue Mountainsille saapuminen. Täytyy todeta, että jo ensimmäiset näkymät olivat suorastaan henkeäsalpaavan kauniita. Blue Mountains on saanut nimensä vuorten sinertävästä sävystä, efekti on kyllä livenä aika jännä.

Hymyssä suin Blue Mountainsilla.

Kalliossa oli runsaasti kaiverruksia.

Hetken maisemia kummasteltuamme Jimmy kysyi, että haluaako jengi helpon vai näyttävän kierroksen Blue Mountainsin varrella. Jälkimmäinen olisi tietysti vaativampi, mutta retkikuntamme tuntui olevan yksimielinen ja päädyimme pitempään reittiin. Kannatti.

Oppaamme Jimmy.

Vesiputouksia oli matkan varrella useita.

Panoramakuva Blue Mountainsilta.

Kuten kuvistakin voi nähdä, kuljimme pitkän matkan kiemurtelevia polkuja ja kivetyksiä. Matkalla tuli vastaan jos jonkinlaisia maisemia, avarista näkymistä näyttäviin vesiputouksiin. Oli vaikea pidätellä innostusta tuollaisessa paikassa. Kiertelyn jälkeen oli vuorossa lounas, joka oli paikallisen leipomon piirakka salaatin kera. Ajoimme pois Blue Mountainsin äärestä ja kävimme nauttimassa lounaan mukavasti ulkoilmassa.

Lounaan jälkeen tiedossa oli vielä hieman patikointia, sillä reissun viimeisenä pysäkkinä oli paikka, joka kulkee nimellä "The Three Sisters". Kyseessä oli muuan kolmiosainen vuorenhuippu, jonka taustalla oli alkuperäisväestön mukaan metka tarina. Paikallisella poppamiehella kuulemma oli kolme tytärtä, ja pahan hengen uhatessa hän muutti tyttärensä kiveksi suojellakseen heitä. Kuinka kävikään, poppamies menetti henkensä eikä siten koskaan palauttanut tyttäriä alkuperäiseen olomuotoonsa, ja tästä johtuen tyttäret seisoskelevat vuoren päällä vieläkin.

Vasemmalla The Three Sisters.

Sisarusten yhteydessä oli maailman jyrkimmäksi mainostettu vaijerivaunurata, ja tokihan sitäkin piti käydä kokeilemassa. 52 asteen kulmassa etenä kärry oli hauskaa kyytiä, tosin mielessä pyöri maininta vaunuradan yli 100 vuoden iästä. Onneksi ainakin itse vaunu ja sitä kiskonut vaijeri olivat uuden näköiset :)

Vaunut.

Vaunuihin ei saanut jättää arvotavaroita, vauvat oli erikseen mainittu.

Vaunu meni aika vauhdilla.

Kamera on suurinpiirtein suorassa, maistiaisia mäen jyrkkyydestä.

Vastaanottokomitea ylätasanteella.

Pienenä bonuksena päivän reissuun kävimme vielä kurkkaamassa vuoden 2000 Sydneyn kesäolympialaisten aluetta. Jimmy kertoi miten paikka rakennettiin aikoinaan kovalla rahalla, ja miten esimerkiksi suuret hallit ovat nykyisin erittäin matalalla käyttöasteella. Olympialaisten sivuvaikutuksena kuulemma koko Sydneyn kiinteistöjen hinta nousi aika rajusti.

Reilumman kokoinen halli.

Viimeisen kokonaisen päivän ohjelmaksi olimme valinneet kävelyä keskustassa ja rantakävelyn Congee-rannalta kuuluisalle Bondi-rannalle. Hyppäsimme Sydneyn keskustassa paikallisbussin kyytiin ja suuntasimme kohti Congeeta. Bussista loikkasimmekin suoraan rannalle ja heti meitä odottikin edessämme pitkä rantaviiva. Rannoilla oli jopa ihmisiä surffaamassa, talvella! Ehkä hieman nurinkurinen ajatus suomalaisen näkökulmasta. Mutta tässä ensin kuva siitä tärkeimmästä maamerkistä:

Sydneyn oopperatalo.

Congee-rannalta aloitimme kävelyn upeissa rantamaisemissa kohti Bondi-rantaa. Oli mielenkiintoista nähdä valtavia aaltoja, ja lisäksi kuulla ne. Isot, rantaan rysähtävät aallot nimittäin pitivät melko voimakkaita ääniä. Arvioimme rantakävelyn pituudeksi n. 8km, joskin aikaa meni yllättävän kauan, sillä matkaa tekivät kaksi innokasta valokuvaajaa. Alla kuvailun satoa.

Congee-ranta.

Rannalla riitti nälkäisiä lintuja.

Hei, me surffataan!

Karun näköistä rantakalliota.

Fish&chips ja murkinaa himoitsevia silmäpareja.


Rantakävelyllä törmäsimme valtavaan hautausmaahan, joka sijaitsi aivan meren vieressä.



Just chillin'.

Määränpäämme Bondi-ranta.

Aurinko alkoikin jo laskeutua, kun vihdoin pääsimme Bondi-rannalle. Tyytyväisinä päivän kuvailuihin hyppäsimme bussiin ja suuntasimme takaisin Sydneyn keskustaan. Olimme varautuneet kuvailemaan myös iltakuvia, joten olimme varustautuneet kolmijaloilla. Ensimmäiset iltakuvat otimme Darling Harbourista, ja Darling Harbourista jatkoimme matkaa kohti Harbour Bridgeä, ja lopulta kohti Sydneyn oopperataloa. Tässä maistiaisia illan kuvasessiosta:

Harbour Bridge.

Darling Harbour.

Ravintolalaiva Darling Harbourissa.

Darling Harbour.

Oopperatalo illalla.

Circular Quay.

Viimeiseen päiväämme mahtui hurja määrä kävelyä ja kattava kasa makeita kuvia. Nälkäkin oli jo päässyt yllättämään, joten kuvausvermeet hostellille jätettyämme lähdimme pyydystämään illallista hostellin lähistöltä. Useiden lähellä olleiden ruokapaikkojen jälkeen löysimme paikan, josta sai edullisesti annoksen perunamuusia ja kanaa. Melkein kuin kotiruokaa olisi syönyt! Loppuilta menikin sitten kamoja pakkaillessa ja Sydney-fiiliksiä kertaillessa.

Itselleni jäi Australiasta Sydney-kokemuksen perusteella varsin positiivinen kuva. Suuren kaupungin meininkiä Sydney ainakin tarjosi, ja toisaalta esimerkiksi retki Blue Mountainsille oli aivan huikea kokemus. Ja Sydney oli mainio paikka harjoitella panoramakuvien tekemistä:


Seuraava pysäkki onkin sitten Uusi-Seelanti, jossa vietämme peräti kymmenen päivää. Uuden-Seelannin blogikirjoitusta odotellessa, cheers!