Aloitimme aamun tänään shoppailukierroksella, kohteena oli Mustafa-niminen Little Indiassa sijaitseva kauppakeskus, joka on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Tavaran ja ihmisten määrä oli jotain aivan uskomatonta. Asiakaspalvelun suhteen oli välillä hieman haastetta, sikäli kuin intialaisten englanninkielinen aksentti oli vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus. Saimme kuitenkin kaikki kaipaamamme tuotteet, mukaanlukien paikallinen kännykkäliittymä.
Seuraava elämää helpottava tuote oli paikallisessa joukkoliikenteessä hyödynnettävän EZ-link kortin pyydystäminen ja ensimmäinen reissu paikallisella metrolla eli MRT:llä (Mass Rapid Transit). EZ-link-kortti toimii samalla periaatteella kuin esimerkiksi Tampereen TKL:n joukkoliikennekortti, eli kortille ladataan etukäteen rahaa, jolla sitten voidaan matkustella. Erona on se, että EZ-linkillä maksetaan vain kuljetun matkan mukainen summa, ei kiinteää maksua kuten Tampereella. Edullista ja singaporelaiseen tyyliin toimivuudessa ja käytettävyydessä huippuunsa asti hiottua. Alla kuva Ainosta Dhoby Ghaut-aseman lähistöllä.
MRT-asemalla on kaikki syöminen ja juominen ehdottomasti kielletty, tämän toki huomasimme vasta siinä vaiheessa kun olimme jo miltei nauttimassa vettä vesipulloistamme. En tiedä miten tarkkaan asemilla seuraavat tuota sääntöä, mutta kieltokyltti tarjoaa moisesta 500 SGD sakkoa.
Metrosta hyppäsimme Raffles Place-asemalla ja kohteena oli tietysti kuuluisa Raffles-patsas. Sir Stamford Rafflesia pidetään nykymuotoisen Singaporen isänä, sillä hän perusti vuonna 1819 saarelle myöhemmin erittäin menestyksekkääksi nousseen kauppa-aseman. Patsas on sijoitettu paikalle, johon miekkonen aikoinaan rantautui.
Singaporessa rakennukset ovat muuten keskimäärin näyttävän korkeita, kuten alla olevasta kuvasta voi todeta.
Päivän mittaan eksyimme myös ensimmäisen kerran syömään niin sanottuun foodcourtiin, eli paikkaan, jossa on samassa tilassa useita eri ruokapaikkoja. Päädyin kokeilemaan Teppanyaki-mallista kanaa, ja oli kyllä todella maistuvaa! Muun muassa Lonely Planetin Singapore-kirja mainitsi Teppanyakin yhdeksi vierailemamme foodcourtin parhaista paikoista. Opaskirjaan voinee siis luottaa toistekin :)
MRT-asemalla on kaikki syöminen ja juominen ehdottomasti kielletty, tämän toki huomasimme vasta siinä vaiheessa kun olimme jo miltei nauttimassa vettä vesipulloistamme. En tiedä miten tarkkaan asemilla seuraavat tuota sääntöä, mutta kieltokyltti tarjoaa moisesta 500 SGD sakkoa.Metrosta hyppäsimme Raffles Place-asemalla ja kohteena oli tietysti kuuluisa Raffles-patsas. Sir Stamford Rafflesia pidetään nykymuotoisen Singaporen isänä, sillä hän perusti vuonna 1819 saarelle myöhemmin erittäin menestyksekkääksi nousseen kauppa-aseman. Patsas on sijoitettu paikalle, johon miekkonen aikoinaan rantautui.
Singaporessa rakennukset ovat muuten keskimäärin näyttävän korkeita, kuten alla olevasta kuvasta voi todeta.
Päivän mittaan eksyimme myös ensimmäisen kerran syömään niin sanottuun foodcourtiin, eli paikkaan, jossa on samassa tilassa useita eri ruokapaikkoja. Päädyin kokeilemaan Teppanyaki-mallista kanaa, ja oli kyllä todella maistuvaa! Muun muassa Lonely Planetin Singapore-kirja mainitsi Teppanyakin yhdeksi vierailemamme foodcourtin parhaista paikoista. Opaskirjaan voinee siis luottaa toistekin :)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti